Nappikuulokkeet korvissa jammailin kämäsen ja ruosteen punaisen Ford Focuksen ratissa kohti Ravitalli Juliusta. Olin pari päivää sitten löytänyt ilmoituksen, että tusinan verran ravihevosia vailla hoitajia ja otin tilaisuuden haltuuni. Pitkästä aikaa päätin aloittaa hoitamisen uudelleen ja elvyttää ravihevosharrastuksen. Pian havahduin ajatuksistani ja huomasin kaartavani ravitallin pihaan.
Pamautin viileän auton oven kiinni ja kädet taskuissa lähdin astelemaan kohti kulahtunutta tallia. Heinän raastava haju ja hikiset hevoset haisivat kodikkaalta sekä paljon mukavemmalta. Olin kaivannut koko lukion aikana pääseväni talleille, mutta kellosta loppui aina tunnit kesken kouluhommien ääressä. Tyhmänä kuitenkin lopetin ja lähdin opiskelemaan kengittäjäksi, jotten enää uudelleen hylkäisi näitä jaloja juoksioita.
Havahduin uudelleen takaisin maanpinnalle, kun kuulin hevosten hirnuntaa ja lamauttavaa ihmispuhetta.
"Anteeksi", Sanoin äkillisesti, kun en kuunnellut henkilöä.
"Hehe, Hei vaan, näytät eksyneeltä eikä sinua ole ennen näkynyt täällä", Nainen sanoi.
"Ömm..ei olekkaan. Olen Celery ja tulin etsimään tilan omistajaa", Vastasin ujosti.
"Mitä varten. Ilmoitusta tekemässä?", Nainen kysyi uudelleen kulmia kohottaen.
"Ei mitään sellaista. Sitä vain, että aloitin Shakin hoitamisen ja haluiaisin tutustua", Sanoin huokasiten. Saatoin pukeutumisen takia näyttää kunnon rikollisnuortelta. Huvittuneesti kädet taskuissa hymyilin ja katsoin suhteellisen nuorta naista.
"No siinä tapauksessa tervetuloa. Olen omistajan sisko Anniina ja Salla onkin ajamassa hevostaan. Lupasin hänen puolesta opastaa sinua, joten haetaan Sakki tarhasta", Nainen, joka esiintyi Anniinaksi, omistajan siskoksi piristyi ja lähti edeltä tarhoille päin. Hymyilin myös ja lähdin naisen perässä pois tallista.
Hevoset seisoivat tyynen rauhallisina kurapohjaisissa tarhoissa, jonka sula lumi ja sateet olivat saaneet aikaansa. Onneksi olin turhautunut laittamaan huonokuntoiset kumisaappaat ja navetalta haisevat vaatteet, mutta ei kurakeleille voi mitään. Anniina osoitti musta loimista hevosta, jolla remmit roikkui rikkoituneena ja hevonen leputti takastaan rauhallisena. Menin lähemmäs rauhallisesti vihelteän, etten säikäyttäisi uutta tuttavuutta. Hevonen käänsi korvat ääneni suuntaan ja räpäytti uneliaasti useamman kerran silmiään. Peräpää kohti tuulta ja hevonen viimein käänsi päänsä minua kohti hörähtäen ystävälliseen sävyyn. Hymähdin ja hevosen vierellä taputin sitä pari kertaa kaulalle ennen kuin kiinnitin nahkaisen ketjuriimunarun orin mustiin päitsiin. Ketju suusta varmuuden vuoksi, koska olihan hevonen ori eikä sen aikeita aina tiennyt. Taluttaessa Sakki oli hyvin leppoisa oriksi, joka käveli vierelläni kaikessa rauhassa kaviot uppoutuen kuraan.
Pihalla ei tullut mitään komplikaatioita ja kiinnitin orin pesupaikalle hoitamisen ajaksi. Ajattelin tänään käyttää enemmän aikaa tutustumiseen kuin ottaa tuntumaa ajamisen aikana. Pää korkealla ori tähyili tallia kuin mangusti ja hörise useampaan kertaan talliystäville. Aloin avaamaan loimen solkia ja vedin sitten loimen rauhallisesti pois orin päältä. Kuljetin litimärkää ja kuran peitossa olevaa loimea jonnekkin kuivumaan eikä paikasta ollut hajuakaan. Onneksi toinen tallityttö ohjensi auttavan kätensä ja kiikutti Sakin kuraloimen kottareissa muiden loimien mukana.
Viimein pääsin katselemaan valjashuonetta. Metsästin Sakin oman kaapin. Kaapista löysin kaiken tarvittavan hoitovihosta suitsiin ja muihin romppeisiin. Otin harjakassin ja ravisuitset. Palasin orin luokse, joka kökötti paikoillaan käännellen korvia sinne tänne äänien suuntaan. Aloitin orin harjaamisen pyörittäen kumisuolla kuran ja kaiken irtokarvan. Irtokarvaa oli pesupaikalla enemmän kuin laki salli, mutta kevättä kohti mennään. Vielä kumisuon ja pölyharjan kanssa kävin orin kokonaan läpi huolella, ettei olisi ihan mörököllin näköinen. Kunnon harjaamistuokin loputtua pesin kurat kavioiden pinnalta ennen niiden putsaamista. Kaiken sen tunnin kestävän harjaushetken jälkeen pistin polvisuojat etujalkoihin ja pitkät takasäärisuojat takajalkoihin. Orin suojat olikin kuraiset ja hyvin kuluneet, ettei viime ohjastaja ollut pessut. Miltein sihisin kiukkuisuudesta, mutta ainakin olisi vielä hommia maastolenkin jälkeen. Orin vuohiskarvat oli myös villiytyneet sekä harja ja häntä, että voisi nekin siistiä lenkiltä tullessa. Ennen loppuun valjastamista hain loput tavarat ja vaihdoin paremmat ajovaatteet päälle, lähinnä kypärä, lasit, hanskat ja takin. Otin orin loput varusteet mukaan ja palasin paikalle. Nopeasti pistin riimuun kaulalle. Laitoin rintaremmin paikoilleen ja sitten sain hetken tapella kuolaimia suuhun, kun ori ei avannut suutaan tai viskoi päätään ylös. Laitoin silapaketin orin selkään ja aloin laittamaan remmejä kiinni. Kaikki huolella laitoin tarkistaen vielä, että kaikki oli paikoillaan.
Pyysin yhtä hoitajaa auttamaan minua, että laitoimme kärryt kunnolla paikoillaan ja että pitäisi Sakista kiinni, kun menin kärryihin.
"No millaiselta vaikuttaa", Anniina tuli irvallisesti kysymään.
"Jaa a näkee kohta", Hymähdin nopeasti.
"Voin tulla mukaasi", Hoitaja sanoi lempeästi, joka oli auttanut minua kärryjen kanssa.
"Ota vain Jossu mukaan", Anniina suorastaan vastasi puolestani. Minulla oli suuri hinku mennä yksin maastoteille ottamaan tuntumaa uudesta hoidokistani, mutta turvallisuuden kannalta oli kannattavaa Jossun tulla mukaan.
"Ömm...Kai se käy", Hymyilin ajatusten seasta ja kaksikko meni yhdessä laittamaan ponin pikanopeudella kuntoon. Hetken aikaa jouduimme ikävästi odottamaan, että Sakki hermostui pyörimään ympyrää. Perus ravihevoset, aina vauhtia pitää olla. Ajattelin ajatuksissani ja pian Jossu tuli russponin kanssa pihaan.
Menimme silti suosiolla ensimmäisenä, koska Sakki oli paljon suurempi ja nopeampi kuin pieni poni perässämme. Sakki oli rennon oloinen alku kävelyn aikana, vaikka metsässä vilkuili ympärilleen ja oli hyvin menohaluinen. Ori sipsutti välillä pieniä raviaskeleita eteenpäin, että sai pidätellä kävelemään rauhallisemmin. Heka ja Jossu laahusti useiden metrien päässä meistä, että saivat välillä ravailla meitä kiinni. Metsäteillä oli tosin ihanan rauhallista. Maastopolut oli kurasia liehuteitä, kun kaikki lumi ja routa oli sulanut sekä metsä näytti hyvin alastomalta lehdittömien lehtipuiden takia. Havumetsässä kuitenkin oltiin, että välillä pelkäsin törmäävämme suohon.
Pian oli kuitenkin aika nostaa ravi ja katsoa mihin ori pystyi. Pyysin Sakkia ravaamaan rennosti eteenpäin, vaikka ori mieluusti otti ohjat itselleen. Kokoajan sai pysäyttää tai rauhoitella menohaluista hevosta, mutta hetken päästä ymmärsi kummalla oli ohjat käsissä. Oli täydellistä ravailla kaikessa rauhassa metsäteitä pellon reunoja pitkin pitkiä suoria, jossa voisi ratsuhevosella leikkiä laukkahevosta. Me tyydyimme kiitoraviin, että pitkällä ja pehmeällä kivikkoisella peltosuoralla kannustin Sakkia ravaamaan kovemmin. Sakki painoi vain menemään pää viidentenä jalkana, että sain kunnolla nauttia kyydistä. Annoin vauhdin hurman jatkua pitkälle kuin pääsimmekään, kunnes tie alkoi muuttua inhottavaksi. Suosiolla aloin hidastamaan kevyeeseen hölkkään. Hölkkäsimme alastoman koivumetsätien vierestä, joka alkoi pikku hiljaa muuttua kuoppaiseksi havumetsätieksi. Siitä syytä hidastin käyntiin ja havahduin nopeasti.
"Perkele", Sanoin ääneen, kun tajusin jättäneeni Jossun kilometrejen päähän. Kokonaan unohdin, että tyttö oli ollut matkassamme laiskan russponinsa kanssa. Huokaisin ja kävelin eteenpäin pientä ylämäkeä orin kanssa, joka puuskutti nykien itseään rennomaksi kaulasta. Kuitenkin remmit esti pään pitkäksi vetämisen ja päätanko auttoi oria kulkemaan suorassa.
Tovin kävely hetken jälkeen huomasin vastaan tulevan Jossun ja Heka-ponin. Naurahdin ja pysähdyin lähelle heitä.
"Oikotiet", Jossu sanoi virtuilen.
"Tietenkin", Sanoin ilmeettömästi ja Sakki steppaili hermostuneesti paikoillaan.
"Te viiputti kuin loppu kirillä, niin jäimme jälkeen ja oikaisimme tänne", Jossu tarinoi minulle, johon vastasin nyökkäyksellä. Nyt kun olin löytänyt hänet, niin pyysin Sakkia kävelemään eteenpäin. Loppumatkan sai vain kävellä, että hengitys tasaantuisi ja orilla lähtisi maitohapot kiertämään pois. Olin ennenkin valmentanut hevosia lähinnä selästä aina äitini ja isäni kanssa.
Tovin kävelymatkan jälkeen pääsimme takaisin tallille. Pihassa hyppäsin pois ja omistaja tuli auttamaan ottamaan kärryt pois.
"Miten meni", Anniina kysyi lievemmin ja mukavemmalla äänen sävyllä.
"Ihan ok. Hyvä juoksija se on", Sanoin vastaavanlaisen hymyn kanssa. Anniina ja Jossu jäivät keskustelemaan, mutta minua ei innostanut vaan menin hoitamaan hiestä märän ja mutapanssarisen orin. Pesupaikalla avasin kaikki remmit ja sujautin ketjuissa kiinni olevan riimun orin kaulalle. Otin silan pois ja irroitin siitä silapatjan, jonka vein kuivumaan valjashuoneeseen. Otin loputkin romppeet pois, pistin riimun kunnolla orin päähän ja kuolainten pesun kautta vein kaikki valjaat ja valjasosat niiden omille paikoilleen.
Palasin hikisen orin luokse. Avasin letkun ja aloin pesemään oria haalealla vedellä kunnolla hikeä pois. Hetken Sakki vähän irvisteli asialle, mutta rentotou sitten pesusta. Pesemisen jälkeen kuivasin orin kokonaan sekä harjasin vielä jostain kohtiin. Kylmäyksen suoritin linimentillä etujalat kunnolla, etupolvet, takajalat ja polvet ettei Sakille tulisi mitään vakavia vammoja. Nuori hevonen kuin onkaan. Hoitamisen jälkeen hain puruisen ja kuluneen fleeceloimet orin päälle ennen karsinaan vientiä. Karsinassa ori kieri itsensä turpeen peittoon ja alkoi tyytyväisesti syömään iltaheiniään. Itse lähdin kädet taskuissa kohti autoa.
